Oli kuulaan kirkas aamu hallayön jälkeen. Kaverin kanssa oli
edellisenä päivänä sovittu karpalo- ja sieniretkelle lähdöstä.
Starttasimme kohti hyviksi osoittautuneita karpalosuota ja
sienimetsiä. Tunnin ajon jälkeen taivalsimme vielä
puoli tuntia maastossa kohteeseen päästäksemme.
Karpaloita vähän ja suo jäässä
Suolla rahkasammal oli varjopaikoissa vielä jäässä yön
pakkasen jäljiltä. Vettäkin oli runsaasti rämeellä, varmaan
viime aikojen sateiden jäljiltä. Karpaloita oli kuitenkin
yllättävän vähän, vaikka kasvia kyllä näytti olevan runsaasti
sammalpatjalla. Liekö kukinta epäonnistunut kesällä. Osa
marjoistakin oli vielä alapuolelta hieman vaaleita. Poimimme
marjoja kuitenkin toista tuntia ja päätimme siirtyä sitten
sienestyksen puolelle.
Kanttarellien paljous yllätti
Syksyn sieniaikakin on nyt parhaimmillaan. Kanttarellit ja
suppilovahverot ovat hyvän kokoisia ja niitä oli kohtuullisen
hyvin tarjolla. Eräs tuttava oli aiemmin maininnut eräästä mustatorvisieniretkestään, niitäkin oli ollut hyvin.
Haperoita ja tatteja näkyi reitillämme runsaasti myös, kuten
kehnäsieniäkin. Kaikenlaisia sieniä oli paljon metsäkaista-
leilla, suurin osa tosin meille tuntemattomia ja ne jäivätkin
maastoon odottamaan muita poimijoita.
Paistettuja sieniä voileivän kera
Kotona odotti sitten perkaustyöt ja maukas sieniateria
voileipien kera. Kunnon annos päätyi heti paistinpannulle
voinokareen, valkosipulin ja sipulinrenkaiden kanssa.
Kiehautin veden pois sienistä ja ruskistin sipulit, lisäsin
suolaa reippaasti ja nautin paistoksen voilla voideltujen
ruisleipien ja kylmän maidon kera. Onnistunut retkipäivä sai
mielenkin hyvälle tuulelle.
Tekstit
