Kuva: Viljo Luomanen
Kuului terävän heleää ja lyhyttä laulusäettä. Ääni oli tuttu.
Pihan terhakka visertäjä oli taas omalla laulupaikallaan
kepin nokassa muistuttamassa omasta reviiristään. Tuntui kuin
sekin olisi juhlatuulella Juhannuksen kunniaksi. Se oli jo
aiemmin ajanut tinttikoiraan pois pöntöltä, pönttöhän oli
siepon ikioma omakotitalo. Naaras oli jossain omilla teillään.
Ystäväni on jokavuotinen asukki pihan parhaassa
näköalapöntössä.
Välillä uros teki pieniä syöksyjä käyden noutamassa hyönteisiä
lennosta ja kasvillisuuden lehdiltä. Pian naaraskin ilmestyi
näkösälle, mutta huomattavasti kainompana se lennähti huomaa-
mattomasti saman tien pesäpöntölle ja pujahti lentoaukosta
sisään. Tulossa lienee perheenlisäystä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti