Energiakasa hakkuun reunalla

Vanhaa kuusimetsää ei ole enää tutulla paikallaan. Ei ole
metsää, jossa oli niin mukava käydä mustikassa ja sienessä.
Kantarellit ja suppilovahverot on nyt käytävä etsimässä
muualta. Keväisin kuului tutusta metsästä aina vanhan viiru-
pöllön kumeaa huhuilua, joskus varpuspöllökin intoutui vihel-
telemään. Nyt nekin ovat poissa. Ei näy pyyn pyrähdyksiä eikä
kuulu metson soidinta. Pehmeä sammalikko on muuttunut karuksi
kivikoksi.

Metsän tilalla on runneltu maapohja, joka on perattu kaikista
oksista ja kannoista. Oksat ovat nyt kasassa hyvässä järjes-
tyksessä kuin sotilaat rivissä konsanaan. Kaikki käy nykyään
kaupaksi, ne muuttuvat hyötyenergiaksi. Aika pian kuitenkin
hakkuun epäesteettinen näky alkaa kasvaa heinikkoa, horsmaa
ja vadelmaa. Kohta koivun taimetkin nostavat päätään. Voipa
hyvällä tuurilla löytyä muutama korvasienikin. Joku käy pian
istuttamassa myös uudet kuusentaimet ikänsä päähän päässeiden
puiden tilalle. Siitä alkaa metsän uusi, miehen iän kestävä
kierto.

Ohdakkeisia pehmopalleroita

Ajan kylänraittia ja eteeni sattuu ryhmä kauniita kukkia tien
reunassa. Onneksi mukanani on kamera ja otan niistä muutaman
kuvan albumiini. Ajattelen, että onpa houkuttelevan värisiä
ja pehmeitä pelto-ohdakepalloja. On pakko koittaa sormilla
lilan värisiä kukintoja, ne tuntuvat todellakin pehmeiltä.
Niiden kasvupaikka on hyvin tyypillisesti aivan tien reunassa
ja useimmiten ne kasvavat juuri näin pienessä ryhmässä.
Ilmeisesti karkea hiekkamaa on oivallinen kasvupaikka tälle
palleroiselle.
Nyt illansuussa ne päivystävät yksinään, mutta päivällä
kukinnoissa käy melkoinen kuhina. Kaikenkarvaiset medenimijä-
hyönteiset käyvät täydentämässä varastojaan näissä kauniissa
kukinnoissa.

Syreeni huumaa tuoksullaan

Kuva: Viljo Luomanen

Pihaa koristavat upeasti kukkivat unkarinsyreenit. Puutarhan
keskellä huomionherättäjänä suuri syreenipensasryhmä on
oivallinen. Juhannuksena tuoksuvan syreeniryhmän vierellä
makuhermoja kutkuttava kyljysten grillaus ja hyvän aterian
syöminen täydentävät toisiaan. Kukkien hyvä tuoksu suorastaan
huumaa lähistöllä käyskentelevät nautiskelijat.

Illan koittaessa kukintoihin saapuu myös muita nautiskelijoita.
Kiitäjäperhoset suristelevat pienen hämärän saapuessa
innokkaasti kukkien ympärillä imien pitkillä imukärsillään
syreenin maukasta mettä. Päivällä saattaa nähdä myös upean
ritariperhosenkin kukinnosta toiseen liihottelemassa.

Kirjosieppo omalla laulupaikallaan

Kuva: Viljo Luomanen

Kuului terävän heleää ja lyhyttä laulusäettä. Ääni oli tuttu.
Pihan terhakka visertäjä oli taas omalla laulupaikallaan
kepin nokassa muistuttamassa omasta reviiristään. Tuntui kuin
sekin olisi juhlatuulella Juhannuksen kunniaksi. Se oli jo
aiemmin ajanut tinttikoiraan pois pöntöltä, pönttöhän oli
siepon ikioma omakotitalo. Naaras oli jossain omilla teillään.
Ystäväni on jokavuotinen asukki pihan parhaassa
näköalapöntössä.


Välillä uros teki pieniä syöksyjä käyden noutamassa hyönteisiä
lennosta ja kasvillisuuden lehdiltä. Pian naaraskin ilmestyi
näkösälle, mutta huomattavasti kainompana se lennähti huomaa-
mattomasti saman tien pesäpöntölle ja pujahti lentoaukosta
sisään. Tulossa lienee perheenlisäystä.

Punatulkku vesiastialla

Kuva: Viljo Luomanen

- Kylläpäs janottaa, tokaisi punatulkku ja hörppäsi
reilusti vettä paksulla nokallaan pikkulautaselta.

Takana oli pitkä lentoretki. Nyt oli aika huuhtoa lentomatkan
siitepölyt kurkusta alas. Hetki sitten makupalaksi kävi suurehko
hämähäkki lautasen viereltä. Tämä makoisa välipalakin tarvitsi
vettä hieman kyytipojakseen.

Juomisen jälkeen oli vuorossa kunnon virkistäytymiskylpy
lautasella. Vettä roiskui ympäriinsä siipien ja höyhenten railak-
kaassa räpistelyssä. Jokunen loinenkin sinkoutui samalla häirit-
semästä. Kun kaikki oli kunnossa, matka jatkui taas eteenpäin.
Eikä jäänyt ammennettavaa enää muille siivekkäille, niin
tyhjäksi lautanen kävi. Onneksi talon isäntäväki huomasi
kuitenkin tilanteen ja kävi täyttämässä lautasen taas seuraaville
vierailijoille.

Ossi-orava päivää paistattelemassa

Kuva: Viljo Luomanen

On kaunis alkukesän päivä ja aurinko loistaa kirkkaalta taivaalta.

Lämpötila hipoo lähes hellerajaa. Pihassa käy joka-aamuinen tuttu,

Ossi-kurre. Ossi on hellittänyt nyt hetkiseksi kiireiltään ja kivunnut

puutarhan männyssä olevan talitintin asumuksen katolle. Onneksi

tintti sai juuri kaikki kuusi poikastaan maailmalle.

Ossi nautti puolisen tuntia auringon lämmittävistä säteistä ja

jatkoi sitten ripeästi vilistäen matkaansa nurmikkoa pitkin

viereiseen leppäkasvustoon. Siellä se pysähtyi hetkiseksi ja

vilkaisi ympärilleen varmistaakseen ympäristönsä turvallisuuden.

Lopulta se hävisi vehreän lehdistön sekaan omille teilleen.